Mitäpä mulle ja Jeminalle kuuluu oikein? Missä mennään ja mitenkä päin?
Tuntuu, että ei se kesä tule oikein mitenkään sieltä, vettä ja lunta tullu taivaalta ja kylmää ollut. Ajatuskaan ei oikein kulje, yrittänyt kirjoittaa tätä ja miettinyt mitä kuukauden aikana on tapahtunut. Jeminakaan ei ole tykännyt säästä. Tietenkin on ollut poikkeuspäiviä, jolloin se ei millään haluaisi sisälle. Iltaisin olen sen kanssa höpötellyt, kun mennään sisälle hitaammalla tahdilla. Yhtenä iltana kävin sitten Jeminan luona karsinassa ja rapsuttelin sitä kaulan alta. Loppu se leikki lyhyeen kun yritti syliin hypätä...
Joinakin aamuina Jemina ei ole halunnut lähteä ulos,sen mielestä on paljon mukavempaa makoilla ja märehtiä karsinassa, suojassa kylmältä tuulelta ja räntäsateelta. Ja koska Jemina on Jemina, on se saanut näinä aamuina jäädä sisälle...Ihan kiva jos vois itekkin kattoo ulkona vallitsevan sään ja päättää jäädä vaikkapa sisälle koko päiväksi! Mutta aurinkoisina päivinä ja jos on sattunu olemaan ihan lämmintä, on Jemina ottanu rennon otteen elämään ja pötkötelly pitkin pituuttaan rehukasan päällä tarhassa. Ei paarmoja, ei kärpäsiä, vain Jemina, aurinko ja loputtomasti ruokaa.
Muutaman kerran sisälle mennessä, karsinassa on vastassa ollut käärme eli paloletku, kuilujen huuhdonnan jäljiltä. Jeminaa on pelottanut se kamalasti, eikä siitä oikein ohikaan voi mennä. Siinä saa keksiä yhtä jos toista että sen saa menemään karsinaansa. Jemina ei taida oikein viihtyä nykyisessä karsinassaan, koska se keskivartalolle tekee tiukkaa pujahtaa karsinasta ulos... Miehetkin Jeminan naapurikarinassa on vaihtunut tiuhaan tahtiin, viimeisin oli aika pipipää ja villi tapaus. Vappuna yritin leikkiä Jeminan kanssa ilmapalloilla, mutta ei sitä huvittanut. Se ennemminkin pelkäsi niitä palloja ja tuhahteli niille.
Tässä koulun ja hevosten rinnalla olen yrittänyt blogin ulkoasuakin työstää. En ole vieläkään siihen tyytyväinen, mutta kohta alkaakin kesäloma ja on aikaa työstää sitä. Enää olisi 18 päivää peruskoulua jäljellä. Hain pemolle ja hingunniemeen, katsotaan mihinkä pääsen.
Jeminalle pitäisi tehdä sorkkienhoito-operaatio, kun ovat pitkäksi päässeet kasvamaan. Mutta se, kuinka se onnistuu on toinen juttu. Yhtenä päivänä äiti oli mennyt sorkkasaksien kanssa karsinaan kun Jemina oli makoillut, ja kun sakset oli koskenu sorkkaan, Jemina oli yllättävän ketterästi pompannut ylös ja todennut, että juu ei. Leikkele omia sorkkias noilla härveleillä. Ja sitten oli pitänyt kauhukatsein tuijottaa niitä saksia, vaikka olivat jo käytävän puolella. On se vaan hassu lehmä. Mutta kyllä me jotain keksitään että saadaan kynnet lyhyiks!
Nyt sitten vaan sitä kesää odottelemaan!
Joinakin aamuina Jemina ei ole halunnut lähteä ulos,sen mielestä on paljon mukavempaa makoilla ja märehtiä karsinassa, suojassa kylmältä tuulelta ja räntäsateelta. Ja koska Jemina on Jemina, on se saanut näinä aamuina jäädä sisälle...Ihan kiva jos vois itekkin kattoo ulkona vallitsevan sään ja päättää jäädä vaikkapa sisälle koko päiväksi! Mutta aurinkoisina päivinä ja jos on sattunu olemaan ihan lämmintä, on Jemina ottanu rennon otteen elämään ja pötkötelly pitkin pituuttaan rehukasan päällä tarhassa. Ei paarmoja, ei kärpäsiä, vain Jemina, aurinko ja loputtomasti ruokaa.
Muutaman kerran sisälle mennessä, karsinassa on vastassa ollut käärme eli paloletku, kuilujen huuhdonnan jäljiltä. Jeminaa on pelottanut se kamalasti, eikä siitä oikein ohikaan voi mennä. Siinä saa keksiä yhtä jos toista että sen saa menemään karsinaansa. Jemina ei taida oikein viihtyä nykyisessä karsinassaan, koska se keskivartalolle tekee tiukkaa pujahtaa karsinasta ulos... Miehetkin Jeminan naapurikarinassa on vaihtunut tiuhaan tahtiin, viimeisin oli aika pipipää ja villi tapaus. Vappuna yritin leikkiä Jeminan kanssa ilmapalloilla, mutta ei sitä huvittanut. Se ennemminkin pelkäsi niitä palloja ja tuhahteli niille.
Tässä koulun ja hevosten rinnalla olen yrittänyt blogin ulkoasuakin työstää. En ole vieläkään siihen tyytyväinen, mutta kohta alkaakin kesäloma ja on aikaa työstää sitä. Enää olisi 18 päivää peruskoulua jäljellä. Hain pemolle ja hingunniemeen, katsotaan mihinkä pääsen.
Jeminalle pitäisi tehdä sorkkienhoito-operaatio, kun ovat pitkäksi päässeet kasvamaan. Mutta se, kuinka se onnistuu on toinen juttu. Yhtenä päivänä äiti oli mennyt sorkkasaksien kanssa karsinaan kun Jemina oli makoillut, ja kun sakset oli koskenu sorkkaan, Jemina oli yllättävän ketterästi pompannut ylös ja todennut, että juu ei. Leikkele omia sorkkias noilla härveleillä. Ja sitten oli pitänyt kauhukatsein tuijottaa niitä saksia, vaikka olivat jo käytävän puolella. On se vaan hassu lehmä. Mutta kyllä me jotain keksitään että saadaan kynnet lyhyiks!
Nyt sitten vaan sitä kesää odottelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti