Loppukesästä nautiskelua

Kalenteria kun katselee, huomaa syksyn lähestyvän. Mutta oikeasti kesä on vasta nyt täällä. Viimeisin viikko on ollut lämpimin ja aurinkoisin. Toki yöt ovat pimeitä ja kosteita, mutta ei murehdita sitä.
Jemina on nautiskellut lämpimistä keleistä erityisen paljon, koska kaikenmaaliman ötököitä on tosi vähän kiusana. Se pääsi taas yllättämään älykkyydellään, ja  näyttää sille, että sen pääkopassa on muutakin toimintaa, kuin ainainen ruoan ajattelu. Jeminahan pääsi muuttamaan takaisin vanhaan kotiinsa tässä aiemmin ja oli hyvin tyytyväinen olemiseensa. Kunnes joutui taas muuttamaan ruokintapöydän toiselle puolelle, koska sen karsinaan muutti väliaikainen vuokralainen. Hain Jeminan tarhasta ja puhelin sille, että se ois mentävä taas toiselle ovelle, ja sinne eri karsinaan. Että vanhassa kodissa asuu taas hetken joku muu. Toistelin tätä sille kun köpöteltiin navettaa kohti. Se hetken empi siinä, mistä yleensä mennään omaan kotiin, mutta tallusti sitten eteenpäin. Kun pääsi karsinaan asti, katsoi hyvin pitkään sinne oikeaan karsinaansa, että kuka ryökäle tulee ja valtaa navetan valtiattarelta kodin. Ja oli hyvin tiukkana siitä, että sai lepytykseksi vähän enemmän apetta, kuin tavallisesti. Se katse, mikä oli naulittuna selkääni touhutessani, oli lähestulkoon aistittavissa. En edelleen tiedä, ymmärtikö se sanoja, joita sille karsinan vaihdosta hupatin vai laskiko yksi yhteen siitä, kun touhusimme siellä sen oman karsinan luona ja osasi siitä kömpiä sitä toista ovea kohti. Koska aina kun jotain tuollaista tapahtuu, muuttuu hänen nukkumapaikkansa. No, olipa kummin tahansa niin on se vaan älykäs.
Mitä tulee tekstissä mainittuun köpöttelyyn... Jeminan jalat on edelleen vähän vaivaiset. Ja tässä on vähän itse kukin alkanut valmistautua siihen, että viimeistä kesää yhdessä vietetään ja luopumisen aika ei välttämättä ole mahdottoman kaukana. Mutta niin kauan kun Jeminalla on mieli virkeä, ruoka maittaa ja liikkuu mielellään (onko se joskus ollut himoliikkuja?? no ei tosiaankaan...), niin Jemina saa paikkansa pitää. Kun köpsötellään, vauhti ei ole mikään kova (ei ole kyllä ollut koskaan), mutta kaikenlainen nuuskuttelu (se on oikeasti kuin joku vainukoira!) ja tutkiminen ja pullistelu on se lempipuuhaa nykyisin, syömisen lisäksi. Se aivan kuin ottaisi ilon irti siitä ajasta, mikä saadaan kulumaan kun mennään tarhaan tai tarhasta pois. Tarhaan päästyä voi sitten köntiä vähän rivakammin ruokapaikan lähistölle... Leppoisaa loppukesää kaikille!