Tuleeko se kesä ollenkaan?

Onko ihan pakko lääppiä??? No lääpi sitten, toisaalta onhan tämä ihan mukavaa; tuntuu Jemina noissa kuvissa mietiskelevän. Jeminalla on sorkkahoidon jälkeen ollut vähän ankeat ajat. Etujalat meinaa olla arat, eikä kovalla kentällä tarhaan kulkeminen tunnu yhtään kivalle. Muutenkin arkoi jalkojaan sen verran, että oli kaivettava esiin apukeino nimeltä kipulääke. Neula, ruisku ja Jemina. Ei tule toimimaan. Sehän kavahti kuin pikkulapsi, kun tunsi neulan edes ihollaan (paksuhkosta rasva/nahkakerroksesta ei ollut apua). Ainut ero, että pikkulapsen saa pidettyä aloillaan pistoksen ajan. Kyllä se Jeminakin pysyi, kun sitoi aitaan, eikähän siinä kauan aikaa kulunut, kun homma oli jo ohi. Mutta Jemina loukkaantui sydänjuuriaan myöten. Nenä meni nyrpälleen ja pitkin hampain lähti ulos mukaan. Tänään, kun tuumin Jeminalle, että lähdetäänpäs ulos, se käänti valtavan peräpäänsä minulle ja yritti jopa potkaista. Ja aina, kun pääsin pääpuolelle, kääntyi se yllättävän vikkelästi ja taas tuijotin suurta ruskeaa ahteria. Loppujenlopuksi jouduin lepertelemään, kuopsuttamaan, rapsuttamaan ja höpöttämään  tavallista enemmän, että sain sille päitset päähän. Ja tottakai vannoin ettei minulla ole neuloja tai ruiskuja nyt taskuissa. Hyvä etten kaivanut tyhjiä taskuja sille näytille. Tarhassa ei kasva ruoho kuin ihan vähän verran, Jemina tänään kovasti nuuski joko pääsisi maistamaan, mutta ei vielä. Pohjostuuli puhaltaa sen verran ärhäkästi, ettei tule sen enempää ruohoa kuin mäkäräisiäkään lähiaikoina  esille. Harvinaisen tyhmä kevät. Iltamassa Jemina sai hierontaa (kokeilin löytyykö siltä jotain arkoja paikkoja jaloista, selästä ym.); se nautti tästä palvelusta kovasti. Kaiken kruunasi tehoharjaus. hurjan paljon irtoaa taas karvaa ja hilsettä. Tulis lämpöset kelit niin saisi Jemina tehopesunkin itselleen!! Toivotaan kaikki kovasti, että Jeminan jalkavaivat olisi ohimenevä ilmiö, ja että tulisi vielä uusia keväitä ja kesiä tämänkin jälkeen. Se on kuitenkin iso osa (konkreettisestikin) meidän kaikkien arkea ja elämää. Mistään maailman kolkasta ei löydy yhtä persoonallista ja ihanaa hiehoneitiä kun Jemina! Ja mielihän sillä on edelleen virkeä ja ruokahalu vähintäänkin tallella. Se tietää, kuinka ihmistä tulee katsoa silmiin, jotta puolikas lapio apetta tipahtaa turvan eteen. Nythän se asuu karsinassa, josta ei niin vaan varastella kaverin apetta. Kyllä voi Jemina-paran elämä olla ankeeta; syödä nyt säilörehua ja kivennäistä ja rajoitetusti muita ruokia, jotka olisivat sen omasta mielestä niitä kaikkein tärkeimpiä ruokia!

Kauneudenhoitoa

Moikka kaikille!

Nyt lupaan, että olen itse kirjoittanut tämän postauksen kokonaan. Tiedän, että tähän tulee menemään parikin päivää aikaa, koska ajatus ei kulje ja motivaatiokin hakusessa. Aihetta on miksi kirjoittaa ja toinenkin erikoispostaus on kirjoitettavana, jonka laitan heti tänne, kunhan saan sen valmiiksi. Viimeisimmän postauksen kirjoittajana en ollut minä, vaikka se kirjoitettiin minun näkökulmasta. Olen ulkoistanut joitakin postauksia äidin kirjoitettavaksi. Tekstin jonka olen itse saanut kirjoitettua on erittäin töksähtelevää ja tylsää luettavaa. Olen siis tehnyt äidille pohjan tekstille, mutta se sitten lihotti sitä tekstiä. Tarkat huomasi, jotka tietävät minun kirjoitustavan, että en minä kirjoita tuolla tavalla. Johonkin aikaan päivästä tuntuu aina sille, että nyt tulee tekstiä ja paljon. Koneelle kun menen ja kirjaudun bloggeriin, niin ajatus katkeaa heti eikä mitään tekstiä tule ulos. Ulkoasun sain eilen illalla vähän järkevämmäksi sekä mietittyä tätä koko hommaa. Yritän jatkossa laittaa 1-5 postausta kuukaudessa tänne, riippuen siitä onko aihetta mistä kirjoittaa, kun kuulumispostausten kirjoittaminen on vielä hankalempaa. Onhan tämä vähän "raskasta" kirjoittaa kahta blogia, ennen saatoin kirjoittaa molempiin blogeihin yhdessä illassa tekstin ja sen kyllä huomasi, kun ne oli lyhyitä ja töksähtelevää luettavaa molemmissa. Kaverit ja äiti on jaksanut kannustaa mua kirjoittamaan edelleen Jeminan blogia edes sillon tällöin. Lukijamäärät ovat laskeneet pystysuoraa alas, eikä käyntikertojakaan paljoa ole. Uskon, että kesällä saan enemmän aiheita mistä kirjoittaa yms.  Bloggaamista on helpottanut se, että tein itselleni bujon (bullet journalin), jossa on tärkeimpiä asioita mm. postausideat, css-koodeja ja muita blogiin liittyviä asioita. Mutta ei enempää tästä aiheesta, vaikka kirjoittamista olisi. Harkitsen tästä erillistä postausta, kun keksin järkevän otsikon ja sisällön. 

Itse asiaan, eilen minulla oli kasvojenhoito. Sain vuosi sitten lahjakortin ja nyt vasta jaksoin raahauta sinne ja se kannatti. Sieltä päästyäni äiti sanoi, että puolen tunnin päästä on Jeminan sorkkien operointi. Kotiin ajettiin lievää ylinopeutta, sekä ohitimme sorkanhoitajan, että ehditään vaihtaa vaatteet ja suostutella Jemina tarhasta. Jemina katsoi tarhassa, että mikähän se tuo on? Se hyppäsi ilmaan, kun ne ottivat sen laitteen pois kyydistä ja siitä kuului rysähdys. Viimeksi Jemina käveli ilman ongelmia siihen laitteeseen, mutta nyt sen sai vetää sellaisilla erikoispäitsillä ja laitteella sinne. Jarrut päällä meni koko matkan sinne ja sitten roikkui korvat, kun pelotti selvästi, että mihin tässä joutui. Erittäin hyvä ajoitus oli sorkanhoidon suhteen, Jeminan tarha on ollu mutainen syksyllä ja nyt keväällä. Sillä oli kantasyöpymä sorkissa, ei ollut onneksi mennyt liian pahaksi. Tein illalla Jeminalla navetan viereen kuivalle kentälle väliaikaisen tarhan, että sorkat parantuu ja toinen tarha kuivuu. Jemina katseli monta kertaa taaksensa, kun se tuli sieltä laitteesta pois. Ensi syksynä on seuraava hoitokerta, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu. 

 Minulle kuuluu myös hyvää. Koulu loppuu 8 tai oikeastaan 9 päivän päästä, jos lauantai lasketaan mukaan. Viime viikolla olin tetissä lehmätilalla, on nuo lehmät aivan ihania otuksia. Mulla on nyt kokemusta sonnitilasta sekä lehmätilasta ja kyllä olisin mielummin joskus töissä jollakin lehmätilalla. Monipuolisempaa työskentelyä eikä vain sitä appeen tyrkkimistä ja kuivittamista. Kun koulut loppuu, niin seuraavalla viikolla mulla alkaa kesätyöt tallilla. Olen koko kesäkuun töissä, paitsi juhannusviikko on ns. oikeeta lomaa. Kaksi viikkoa tallilla ja viikko kotona. Odotan innolla kesätöitä, mutta toivottavasti ilmat lämpenee siihen mennessä. Ei tämän postauksen kirjoittamiseen mennytkään niin kauaa kuin kuvittelin, tämähän sujui hyvin ja on kokonaan minun kirjoittama. 

Kuulumispostaus

Moikka pitkästä aikaa!

Mitäpä mulle ja Jeminalle kuuluu oikein? Missä mennään ja mitenkä päin?

Tuntuu, että ei se kesä tule oikein mitenkään sieltä, vettä ja lunta tullu taivaalta ja kylmää ollut. Ajatuskaan ei oikein kulje, yrittänyt kirjoittaa tätä ja miettinyt mitä kuukauden aikana on tapahtunut. Jeminakaan ei ole tykännyt säästä. Tietenkin on ollut poikkeuspäiviä, jolloin se ei millään haluaisi sisälle. Iltaisin olen sen kanssa höpötellyt, kun mennään sisälle hitaammalla tahdilla. Yhtenä iltana kävin sitten Jeminan luona karsinassa ja rapsuttelin sitä kaulan alta. Loppu se leikki lyhyeen kun yritti syliin hypätä...
Joinakin aamuina Jemina ei ole halunnut lähteä ulos,sen mielestä on paljon mukavempaa makoilla ja märehtiä karsinassa, suojassa kylmältä tuulelta ja räntäsateelta. Ja koska Jemina on Jemina, on se saanut näinä aamuina jäädä sisälle...Ihan kiva jos vois itekkin kattoo ulkona vallitsevan sään ja päättää jäädä vaikkapa sisälle koko päiväksi! Mutta aurinkoisina päivinä ja jos on sattunu olemaan ihan lämmintä, on Jemina ottanu rennon otteen elämään ja pötkötelly pitkin pituuttaan rehukasan päällä tarhassa. Ei paarmoja, ei kärpäsiä, vain Jemina, aurinko ja loputtomasti ruokaa.

Muutaman kerran sisälle mennessä, karsinassa on vastassa ollut käärme eli paloletku, kuilujen huuhdonnan jäljiltä. Jeminaa on pelottanut se kamalasti, eikä siitä oikein ohikaan voi mennä. Siinä saa keksiä yhtä jos toista että sen saa menemään karsinaansa. Jemina ei taida oikein viihtyä nykyisessä karsinassaan, koska se keskivartalolle tekee tiukkaa pujahtaa karsinasta ulos... Miehetkin Jeminan naapurikarinassa on vaihtunut tiuhaan tahtiin, viimeisin oli aika pipipää ja villi tapaus. Vappuna yritin leikkiä Jeminan kanssa ilmapalloilla, mutta ei sitä huvittanut. Se ennemminkin pelkäsi niitä palloja ja tuhahteli niille. 
Tässä koulun ja hevosten rinnalla olen yrittänyt blogin ulkoasuakin työstää. En ole vieläkään siihen tyytyväinen, mutta kohta alkaakin kesäloma ja on aikaa työstää sitä. Enää olisi 18 päivää peruskoulua jäljellä. Hain pemolle ja hingunniemeen, katsotaan mihinkä pääsen.  

Jeminalle pitäisi tehdä sorkkienhoito-operaatio, kun ovat pitkäksi päässeet kasvamaan. Mutta se, kuinka se onnistuu on toinen juttu. Yhtenä päivänä äiti oli mennyt sorkkasaksien kanssa karsinaan kun Jemina oli makoillut, ja kun sakset oli koskenu sorkkaan, Jemina oli yllättävän ketterästi pompannut ylös ja todennut, että juu ei. Leikkele omia sorkkias noilla härveleillä. Ja sitten oli pitänyt kauhukatsein tuijottaa niitä saksia, vaikka olivat jo käytävän puolella. On se vaan hassu lehmä. Mutta kyllä me jotain keksitään että saadaan kynnet lyhyiks!
Nyt sitten vaan sitä kesää odottelemaan!