Uhmaikä

Ollaan huomattu et Jeminalla on jonku sortin uhmaikä tällä hetkellä.
   Viikolla ku tuun kotiin ni Jemina ei saata olla laitumella, selitys siihen on aina se että Jemina ei anna laittaa päitsiä... Sen on suuttunu iskälle jostain ja mulle.  Jemina rakastaa apetta ja iskä oli jakanu sonnipojille appeen yks aamu, ja sen takia ei ollu saanu päitsiä. Sitä ei saa syömästä pois ennenkö on ottanu a) appeet pois tai b)sen pitää saaha syyä ne. Tai alkaa viskelemään päätä. Siinä on ongelma numero 1.
    Ongelma numero 2. Se kyseenalaistaa kaiken... "onko mun ihan pakko mennä laitumelle!?" "Onko mun pakko tehä mitä käsketään?!" "Miks en saa syyä apetta jos haluan?!" " miks en saa mönkiä rehu kasassa?" Noitten lisäks on vielä muita. Viikonloppusin vien sen ulos ni siinä saattaa vierähtää 5-10min.. Karsinasta tulee iha reippaasti pois mutta sitten se alkaa, ei liiku eteen eikä taakse päin.. jos napauttaa narulla ni liikkuu just ja just 3 askelta ja pysähtyy... Kun sen saa sinne ni se jää seisomaan veräjän eteen ja sen saa just ja just kiinni. Äiti oli vieny yks aamu sen ulos, Jemina oli tehny noita asioita, äiti oli päästäny sen irti. Jemina Oli miettiny vähä aikaa ja oli lähteny tekemään tuhoa. Eka uhri oli kivikone , sen jälkeen omat kärryt, sit kottikärryt. Se oli melkein menny vaahtosammuttimen kimppuun. Mut äiti oli menny väliin, se oli sanonu Jeminalle et nyt lähetään laitumelle mut se oli heittäny pukin ja menny omalle ovelle. Äiti otti siitä sen kiinni ja lähti viemää tarhaan. Meijän kissa Olga oli tullu vastaan ja Jemina oli ollu ihan lentoon lähössä. Lopulta oli saanu sen laitumelle.
 Eilen lähettiin Rukalle, kahtomaan hiihtoja ja mäkihyppyä. Tää mökki on tosi ihana ja täällä on kohtuu hyvä ilma mut tuulee kovasti. Tossa aamupvllä sain Emmiltä whatsapin kautta kuvia Jeminasta ja Juhosta(lomittaja).  Juho oli saanu Jeminan laitumen veräjälle mut Jemina oli päättäny lähtee takas navettaan. Oli kääntyny ja Juho oli ollu narun jatkona. En saanu tietoo siitä et oliko saanu laitumelle vai ei, mut Juho on ainaki hengissä ku vastas äske viestiin. Sain kuvan niistä kahesta.
  Maanantaina liikutan Juntusen seuraavan kerran ku tuun vasta sunnuntaina kottiin.

Jemina ja Juho. Laatu vähän huono

Kuvauspäivä

äiti ja Jemina

Sairaan nopee lehmä

Moikka!
Tuli muutoksia suunnitelmiin.. En pysty ajamaan Jeminalla nyt vähään aikaan, koska pitää uusia renkaat kärryihin. Eli ratsastelen sillä nyt. Eilen ennätin liikuttaa sen koulun jälkeen, oli tosi reipas. Äiti haki sen laitumelta ja varustoitiin se. Nousin selkään ja annoin pohkeita. Emmi oli vähän matkaa maalitaulu mut meni navettaan, Jemina ravas melkei sen perässä. Pientä erimielisyyttä oli ilmassa mutta siitä selvittiin. Jatko reippaasti ilman ongelmia, päästiin polulle, siinä teki pari pukki ilosta. Hyökkäs kannon kimppuun ja puun : D Ne sai siis kyytiä.. Tultiin maantielle, auto tuli vastaan, ne oli meijän tuttuja ni juteltiin vähän aikaa siinä. Käännyttiin meijän tielle, ravattiin/laukattiin mäki ylös :) Loppu matka suju tosi hyvin. Ratsastin navetan eteen ja tulin pois selästä. Kamppeet pois ja äiti vei sen sisälle, kolasin karsinan ja annoin rehut.

Tänä aamuna vein Jeminan ulos 8 aikaan, ensin ei antanu laittaa päitsiä päähän.. Sain ne sille ja laitoin sen kiinni. Pistin sille ulkoloimen ku sato lunta. Laitumelle en varmasti mene! Oli hidasta, pysähteli koko ajan ja piti melkei suuttua sille. Lopulta meni laitumelle ja annoin sille rehut. Tänään en liikuta sitä. Huomenna yritän :)

Pitkästä aikaa kärryjen eessä

Aamusta muutin Jeminan laitumen veräjän paikkaa ja vaihoin aitatolppia. Nyt pitäs olla hyvä aita talveks. Vein Jeminan ulos, laitoin sille ulkoloimen ku sato jotai räntää.... 

Tossa äskö otin Jeminan laitumelta ja laitoin sen peräkärryn laitaan kiinni. Harjasin sen ja aloin laittamaan valjaita. Jemina touhus jotai omia siinä.. Äiti tuli laittamaan suitset sille ja laitettiin kärryt kiinni. 

Istuin kärryille ja Jemina lähti kävelemään. Se oli iha reipas ja totteli ihan hyvin, lähettiin maantielle päin. Jemina meni paremmin ku en ratsastanu sillä. Tuntuu että se on rento ja reipas sillo ku sillä ajaa. Tultiin risteykseen ja lähettiin oikeelle. Jemina menee aina keskellä maantietä. Jso sen saa reunaan ni kohta se on jo keskellä tietä. Se on vielä nii hidas että jos auto tulee vastaan/takaa ni siinä hetki menee ennenkö ollaan reunassa. Tällä kertaa ei onneks ollu liikennettä. Otin videoo kärryiltä, toivottavasti se nyt onnistu. Käännyttiin yhen mäen päällä. Takaspäin oli sata kertaa reippaampi ja meni jopa reunassa. Välillä meinas kärryt olla ojassa :D Käännyttiin meijän tielle ja käskin Jeminaa että menis reippaammin mäen ylös. Loppu matka suju hyvin. Ajoin sen navetan eteen ja otettiin siltä kamppeet pois. Äiti vei sen navettaan , laitoin siinä loimet kuivumaan ja annoin Jeminalle rehut. 

Aattelin että pidän ainaki viikon tauon ratsastuksesta jos vaan on mahollista. Eli ajan sillä nyt enemmän ku menee paremmin kärryjen eessä :) 

Äiti kirjotti blogitekstin ni kattokaa myös se :) 

Vieraileva bloggari

Tällä kertaa pääsette ja joudutte lukemaan vierailevan bloggarin päivitystä. Olen aiemminkin blogissa mainittu hahmo nimeltä "äiti". Sain tässä viikolla yhtenä iltapäivänä loistoajatuksen lähteä ratsastamaan Jeminalla. Loistoajatuksen siitä tekee se, ettei meillä ole sille tällä hetkellä kuin kuolaimettomat suitset hallinta-avuksi, ja Jeminan mielestä niillä saa makeimmat naurut aikaiseksi. Toisin sanoen meillä ei ole jarruja tai ohjattavuutta kuten hackamoreilla...

Jeminan ilme, kun se näkee minun lähestyvän sitä kamppeitten kanssa, kertoo aika paljon sen suhtautumisesta ideaan. Aivan kuin se ajattelisi, että "joopa joo, sopii yrittää". Varustointi onnistuu loistavasti ja taluttaminen tarhasta pois myös. Tarkoitus oli olla Jeminaa ovelampi ja taluttaa se piha-aukealta pois tielle, missä olisi ehkä hieman helpompi pysyä menosuunnassa. Viimeksi kun sain tällaisen loistotuuman lähteä ratsastelemaan, retkemme loppui ennen kuin ehti alkaakaan, Jemina jyräs apevaunulle, minä yritin vetää toiseen suuntaan ja suitset hajos. No nyt lähdettiin siis pois kaikkien houkutusten ääreltä. Jemina muuttui kysymysmerkin muotoiseksi jo kymmenen askelen jälkeen. Minne?Miksi näin? Ja veti siinä sivussa käsijarrun päälle. Hitaasti mutta varmasti etenimme kohti suunniteltua lähtöpaikkaa, vähänväliä jouduin kyllä vakuuttelemaan Jempulle että ihan tämä on jees ja turvallista. Sitten vihdoin selkäännousu, onnistui hienosti. Jemina hoksas heti että nyt lähti joku narunpäästä. Ja hän muuten lähtee kotiin. Heippa. Hihkasin et ei ei ei, tuonne, ja vedin ohjasta samalla takas tien suuntaan. Huh. Onnistui. Taas piti Jeminan epäillä retken tarpeellisuutta ja muistutin raipalla että nyt liikkeelle, suunta on just oikee.Jempun mielestä suunta oli kaikkea muuta kuin oikea- eli voimakas repäisy ohjista, pää alas ja 180 astetta käännös ketterästi ja tarmokkaasti kotia kohti. Oli aivan sama mitä minä selässä yritin, eli päätin lopulta alastautua itse, kun vauhtikin oli vielä kävelyä... Jemina pysähtyy yleensä aina jos selässä mitään alkaa ylimäärästä touhuamaan, niin nytkin. Käänsin sen takas sinne minne minä olin menossa ja sanoin että myöhän mennään, vaikka sitten taluttaen tämä lenkki. Kyllä se yritti mutkuilla ja kiukutella ja mehtäpolulla nakkas valtavaa ahteriaankin, kun en laskenut sitä sinne hatelikkoon mönkimään. Meinasin ensin nousta takas selkään maantiellä, mutta sitten muistin, että sillä on omituinen tapa mennä ojanpohjiin eli josko sittenkin vasta kotitiellä. Puhelinkin siinä sopivasti rupes soimaan, eli pelasti minut varmaan vakavemmilta kolhuilta... Jeminan askel kiihtyy ja silmä kirkastuu aina kun tajuaa matkaavansa kotiinpäin (ja joka ikinen kerta se varmasti luulee itse päättäneensä tämänkin asian, että kotiin mennään).Päästiin kotitien risteykseen ja auto ajoi takaa ohi. Ikinä ei ole Jemppu autoja säikkyny, mutta nyt oli varmaan niin häkeltyny reissusta, että otti muutaman vauhdikkaan laukkapohkeenväistöhypyn. Empä olisi uskonut, että siitä semmosta ketteryyttä löytyy.. Oli kyllä niin vireä ja tarmokas että päätin talutella kotiin asti ja höpöttelin puhelun loppuun samalla. Käveli tosi rennosti ja letkeästi ja kotiportin kohdalla ravas pää ylhäällä vierellä jonkin aikaa, ja kiirehti. Pikkasen meinas ihan naurattaa sen touhotus... Ihan kun ois oltu kauanki pois kotoa... Nappailin kamppeet pois ku päästiin navetalle asti ja vein neitin karsinaan. Sinne se jäi touhuamaan ja tillotti tyytyväisenä kun kävin vielä rapsuttelemassa ja hihittelemässä sen touhuille. On se kyllä hupsu lehmänen...

7.11 ja 8.11

Moikka!

7.11. LAUANTAI
Ehin liikuttaa Jeminan aamusta, kello 12-17 olin rippikoulurallissa. Siellä oli aika tylsää mut oli siellä myös kivaa. Käytiin aamusta lipolanlenkki Jeminan kanssa. Varustoitiin se ja nousin selkään. Jemina oli iha kohtuu reipas, niitty tiellä ei ollu ongelmia. Meinattiin eka käyä yks mehtälenkki mut sitä sähkölinjaa ei oltu vieläkää korjattu... Joten ei päästy sinne. Jatkettiin niittytietä pitkin ja tultiinn pellolle. Siellä Jeminaa alko kiinnostaa paalit ja muut asiat. Pellolla kipitti reippaasti mut peräkärry tuli eteen.. Mun piti tulla selästä pois ja menin eeltä, Jemina tuli perässä, mahtu just ja just. Äiti talutti Jeminaa. Pääsin takas selkään, Jeminan vauhti hidastu ja hidastu. Ei oo mitenkää kiva ratsastaa ku se on nii laiska, koko ajan saa antaa pohkeita. Välillä ois halunnu mennä pellolle mut ei annettu mennä, koska ei ollu meijän peltoja. Tultiin maantielle, Jemina ihmetteli vähä että missäs sitä nyt ollaan. Vauhti ei kiihtyny paljoo mutta ees vähä. Jemina meni nätisti. Päästiin mehtäpolulle ja siitä meijän tielle. Oli tosi laiska koko lenkin ajan... Ratsastin sen navetan eteen ja tulin selästä pois. Otin satulan siltä pois ja äiti jäi ottamaan suitsia pois ja vei sen laitumelle. Minä lähin hommaamaan sille rehua. Käynnistin traktorin ja meni iha hyvin, mut sit kun piti ottaa paali.. tuli ongelmia mutta niistä selvittiin. Osu ekalla kerralla apevaunun kauhaan ja sain sit Jeminalle rehua.

8.11. SUNNUNTAI jeminan näkökulmasta

Moi kaikki! 
Aattelin kirjottaa pitkästä aikaa blogiin :) Saana tuli mun luo ja laitto päitset. Sen jälkeen sito mut kiinni väliaitaan ja kohta Ulla tulee sinne. Aattelin että mitähä ne nyt mahtaa tehä. Tajusin että ne tekee mun etu sorkille jotain! Voitte vaan kuvitella miltä se tuntu. Ne otti ylimäärästä vissiin sorkan käristä. Se oli kauheeta! Yritin tehä kaikkeni että ne ei tekis sitä, potkin ja liikuin.. Lopulta lopettivat sen ja Saana talutti mut ulos. Luulin että pääsen laitumelle mutta EI, jouvuin töihin.. Plaaah! EN HALUA! Saana laitto satulan ja Ulla suitset. Saana kiipes selkään ja anto pohekita mulle. Lähettiin postilaatikoille päin. Olin tosi laiska, en ois millään jaksanu kävellä. Jalka nous vähä reippaammin kun päästiin mehtäpolulle. Ihan varmasti yhessä puskassa oli mörkö, se näytti niin pelottavalta että piti ihan pysähtyä kattomaan. Kuulin kun auto tai joku sen tapane meni maantiellä. Pääsin vihdoin itsekin maantielle. Lähdettiin oikealle risteyksestä. Tie oli aika pehmeä ja märkä, näin kun takana tuli auto. Pysähdyin ja katoin taakse, auto meni ohi ja jatkoin matkaa. Käännyttiin takas, en jaksanu olla kauheen reipas. Kohta toinen auto meni ohi, sitäkin piti kattoo. Pääsin takas mehtäpolulle, mulla oli autopilotti päällä :D Saana anto pohkeita, ois vissiin halunnu että ravaan mut jaksoin ravata muutaman metrin... Plaah! Ei ois enää pitkä matka. Näin navetan, joten kiihytin vauhtia hieman. Pääsin navetan eteen, Saana tuli pois selästä ja otti satulan pois. Vei sen jonnekkin ja tuli loimen kanssa pois. Sain loimen päälleni ja Ulla vei mut laitumelle, Saana toi rehua mulle.

♥: Jemina

Onnee rakas! ♥♥

Tänään Jemina täyttää 3 vuotta. Lupasin että laitan tänne sen videon kesältä, sain sen vihdoin valmiiks. Osa kuvista saattaa olla huonolaatusia mut ei maha mitään. Toinen "bonus" juttu on #selfie. Jota mä en oo ottanu, vaan Jemina on ottanu sen. ( En oo siinä kuvassa) + laitan vielä kuvan missä Jemina pienenä ja sit kuva kesältä.

onks tää mulle?

jotain eroo?

#selfie




ONNEE RAKAS!♥♥

Kohta kolme vee♥

Moikka! Tähän alkuun kerron yhen jutun.
Jemina täyttää 3 vuotta torstaina ja aattelin et laitan sillon sen videon tänne. Eli video kuvina menneltä kesältä.

Aamulla vein Jeminan ulos ja annoin rehut sille. Vähän ajan päästä hain varusteet ja Jeminan navetan eteen. Sain satulan sille selkään ja äiti tuli samaan aikaan navetasta, Jemina säikähti sitä ja satula oli maassa sen jälkee :D  Varustoitiin se ja nousin selkään. Annoin pohkeita ja lähettiin maantielle päin, oli iha kohtuu reipas. Käännyttiin mehtäpolulle, yks pukki tuli kun havut osu siihe. Mentiin maantielle ja jatkettiin sitä pitkin. Auto tuli vastaan mut siitä ei sanonu mitää. Oli reipas, käytiin kääntymässä yhellä tiellä ja tultiin takas maantielle. Jatkettiin matkaa ja käännyttiin meijän tielle. Jemina meni tosi nätisti ja totteli. Äiti päästi sen irti. Ei siinä tapahtunu mitää ihmeellistä, loppu matka meni hyvin. Ratsastin navetan eteen sen ja tulin pois selästä. Otettiin kamppeet siltä pois ja äiti vei sen laitumelle.
Kohta lähen ottamaan sen sisälle :)