Juhannus tuli ja meni

Moikka kaikille pitkästä aikaa!

Äiti ei ole saanut tänne postausta aikaiseksi, vaikka olen yrittänyt joka ilta ehdottaa sitä sille. Yritän nyt itse jotain tänne kirjoitella. Viime postaus tuli yli kuukausi sitten, kun sai olla vielä toppatakki päällä joka paikassa, mutta silloinhan oli vielä toukokuu. Eipä tuo meno ole muuttunut, edelleen saa aamulla kaivaa toppatakin päälle, ennenkuin lähtee navettaan. Jeminaa keli ei todellakaan ole haitannut, se on ottanut "aurinkoa" laitumella, ja nauttinut elämästä ilman ötököitä. Jeminan elämäkin on menossa parempaan suuntaan, jalat ovat paremmat sekä kipeä kohta löydettiin etujalan kainalosta. Jemina on ollut virkeämpi sekä syönyt rehua seisaaltaan, ja rymynnyt ojassa. Pari viikkoa meni, että saatiin se takaisin normaaliksi. 

Jeminahan ei ole koskaan oikein tykännyt lapsista, tai tuntemattomista ihmisistä. Tämän jalkaongelman takia, kun se makasi koko ajan, ja oli vähän muutenkin surkea saatiin mun serkku ja veli hoitamaan Jeminaa. Ei Jemina ollut oma itsensä, kun ne sitä kävivät silittelemässä tarhassa. Kaikista suurin ihme on se, että mun veli on vienyt sen pari kertaa tarhaan, tänäkin aamuna se otti Jeminan narun multa, ja vei sen laitumelle. Nuorempi serkku kävi myös yksi ilta silittelemässä Jeminaa, eikä Jemina enää yrittänyt olla paha sille. Tuo yllä oleva kuva on vähän "järkyttävä", mutta ne silittelee Jeminaa, joten sen takia se näyttää tolle, kun se tykkäsi niin paljon siitä silittelystä. 

Minullekin selvisi 15 päivä minne pääsen opiskelemaan syksyllä. Lähden Iisalmeen Peltosalmella opiskelemaan maaseutualan perustutkintoa. Kuljen tottakai kotoa käsin, koska kaikki on täällä päässä. Toisena vuonna alan opiskelemaan myös hevosenhoitajaksi Hingunniemessä. Koko hommassa menee noin 4-5 vuotta. Olen ihan tyytyväinen, että pääsin sinne minne hain. 

Eilen Jemina yritti tosissaan pelotella mua, ja näyttää sen, että hänessä ei ole mitään vikaa, ja vauhtiakin löytyy tarvittaessa. Mentiin poikaystävän kanssa viemään sille rehua laitumelle, ja Jemina yritti raahautua tarhan toiseen päähän hitaasti, mutta varmasti. Menin itse tarhan sisälle houkuttelemaan sitä, ja sitten kun se päätti, että nyt tulen pukkilaukalla rehukasan luokse. Hetkellinen äänen korotus, ja väistöliike sivulle, että se ei jyrää mua. Siellä se vähän ajan päästä makuulleen söi rehua.