Moi kaikki! Päätin kirjottaa pitkästä aikaa blogia!
Aamulla heräsin siihen kun Emmi tuli aamutarkille navettaan. Nousin ylös ja hiivin syömään. Emmi vei mut ulos, oli pari astetta pakkasta. Söin rehua ja makasin välillä. Mä pelkään hävittäjiä tosi paljon! Karkasin niitten takia yhesti. Tänään ne lenti matalalla ja mietin mitä tekisin
A vaihtoehto: Karkaan
B vaihtoehto: Jään paikoilleen
Valitsin B vaihtoehdon. Korvat mulla liikku joka suuntaan. Saana tuli kotiin ja katoin tarkasti kun se käveli. Se kävi jossain vaiheessa silittelemässä mua ja rapsuttelemassa :) Vähän ajan päästä Saana haki mut laitumelta ja talutti navetan eteen. Ulla laitto mulle suitset ja Saana satulan. Se kiipes mun selkään ja anto pohkeita, mua laiskotti TOSI paljon. Mut pakko kait sitä oli kävellä ku ei ollu muutakaan tekemistä. Yritin keksiä haisteltavaa ja asioita minkä kimppuun syöksyn. Lähettiin maantielle päin. Kävelin aika hitaasti mutta varmasti. Oisin halunnu mennä mehtäpolkua pitkin mutta en saanu :( Suutuin siitä ja hidastin vauhtia enemmän. Päästiin risteykseen ja mentiin maantielle. En ois jaksanu kävellä sitä kautta, mut vaihtelu virkistää! Maantie oli lanattu joten käveleminen oli vähän hankalaa mutta ei haitannu hirveesti. Saana veti oikeasta ohjasta ja käännyin mehtäpolulle. Näin että puu oli kaatunut yhden mun lempireitin päälle, sinne ei varmaankaan päästä. Paitsi jos kierrettäs se puu, en tiiä onko edenpänä muita puita. Jatkoin polkua pitkin, Saana anto pohkeita ja käski mut ravaamaan. Huomasin että edessä on este, päätin kiertää sen koska Ulla potkas siihen ni se liikahti. Vastaan tuli toinen este, sen yli hyppäsin mut kolmannen esteen yli en. Tai no kävelin sen yli, plaah esteet on tylsiä, en ymmärrä miks niitä pitää hyppiä.. Oon saanu kammon esteitä kun yks kesä juoksin estettä päin enkä sen jälkeen ole hypännyt, tai olen hypännyt mutta en korkeita. Mun ennätys on joku 86-89cm este :) Mutta nyt tähän päivään takas.. Päästiin takas meijän tielle ja päätin pidentää askelta ja mennä kaula pitkänä. Kävelin rennosti ja reippaasti eteen päin. Katselin ympärilleni ja mietin asioita. Tultiin pihamaalle, mietin että meniskö ojan kautta ja antas Saanalle vähän kyytiä. Päätin että en mene ojaan vaan menen nurmikolle ja ryhdistäydyn ja... Saana tajus mitä yritin ja otti ohjat tuntumalle, ohjas mut nurmikolta tielle. Iha tylsä tyyppi! Pääsin navetalle takas, Saana tuli selästä pois ja otti satulan pois. Ulla vei mut sisälle, Saana tuli kolaamaan mun karsinaa ja silitti mua. Näin kun se laitto karsinan veräjän kiinni ja mulla ei ollu rehua, päätin huutaa ja se autto. Saana lähti hakemaan mulle rehua. Vähän ajan päästä se tuli takas rehujen kanssa. Sain hyvää rehua ja söin sitä heti :) Saana silitteli mua ja lähti ulos.
Katsotaan liikuttaako se mua huomenna:)
♥: JEMINA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti