|
toi muovi syö mut! |
Otin Jeminan laitumelta ja laitoin sille satulan, nousin selkään ja lähin ratsastamaan sillä. Äiti talutti ku oli tarkotus mennä metässä. Lähettiin riihelle päin, siinä matkalla piti histella iha joka ikinen asia mitä vastaan tuli. Seuraava pysäkki oli appeen teko paikka, maassa oli vähän jyviä, niitä se ois halunnu syyä mut eipä saanu :D Matka jatku, Jemina hyökkäs ojaan ja siitä meni yhen puskan kimppuun, yritti puskee sen. Siitä mentiin ojan vartta pitkin, nostelin omia jalkojani satulan etukaaren yli,ne ois muuten jääny puun ja Jeminan väliin. Kännyttiin mehtä tielle ja siitä mentiin polulle. Jemina oli aika laiska. Jatkettiin matkaa kohti maantietä. Sanoin äitille et käydään tuolla päin. Lähettiin sinne päin, sanoin Jeminalle, että kyllä sä voit ojan pohjalla mennä. Mentiin vähä matkaa siellä mut sit alko upottaa ja oli pakko tulla tielle. Käännyttiin yhelle toiselle mehtä tielle. Tehtiin siellä pikku lenkki. Jeminan jalka uppos ja siitä se riemastu. Sen jälkeen ei ollu ainakaa vauhista puute :D Ravattiin pikku pätkä tai no se laukkas suurimman osan siitä. Se puski joka ikisen puun joka vastaan tuli :D Tultiin takas maantielle ja mentiin sille polulle. Matkalla otettiin muutama kuva. Päästiin meijän tielle, siinä se meni jo ihan nätisti. Jemina pelkäs paalimuovia mikä oli maassa, lopulta alko syömään sitä :D Ratsastin sen navetan eteen, siinä matkalla meinas puskee meijän koiran :D Tulin selästä pois ja otin siltä satulan pois. Otettiin muutama kuva ja äiti vei sen laitumelle. Tein sillä aikaa sille mellaveden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti